torstaina, helmikuuta 05, 2009

And everyday is a little more to see

Elämä on viime aikoina ollut outoa.

Olen halunnut niin palavasti kirjoittaa tänne mitä minulle kuuluu, mutta kun en tiedä sitä itsekkään. Kerta toisensa jälkeen kun jokin asia elämässä sutvaantuu tulee toinen joka vetää jalat alta - perheasia, suru, suhdejuttu, ystävyysjuttu...pääosin tietysti olen ollut hirveän kiireinen (liian) töissä ja kärsinyt sen vuoksi suuresta yksinäisyydestä. Ja niin monta upeaa unta, niin upeaa kohtaamista, hetkeä ja puhuttua keskustelua, tunnettani yms on jäänyt tänne kirjoittamatta, että yritän vain pänttää niitä päähäni, että jossain vaiheessa kirjoitan ne vaikka yhteen entryyn ja muistan. Elossa ollaan. :) Työt on kivaa, henk. koht elo vienyt tilaan jossa itsestäni en niin jaksa välittää jotta teen töitä, nukun ja teen töitä. Lupaan että tästä tää valojen myötä. viimeksi kun eilen aurinko porotti heräsin aikaisin vahingossa ja siivosin kuin myrsky ja asunto on kuin uusi. (sen päälle menin töihin jossa olin loppu hullusta huhkimisesta!) ...

I find it hard to find the simple way
When the simple way,
Is an ocean.
I find it hard to justify these days
When all our days,
Are just a token.
I hope you hear the things i need to say
As they will remain,
Unspoken.

So read my mind.
It's crying out for love, to find.

This is the start of the end for me
As the end for me,
Is not over.
And everyday is a little more to see
A little more to be
When it's over.

The Pinappe Thief - This will remain unspoken

Siivosin eilen valon huumassa asuntoni ja haluaisin vain olla täällä. Sääli, ettei dikiboxia. Muuten makaisin vapaa-aikani ja tuijottaisin vain vaikka tekstiteeveetä säästäen rahaa.

Tunnisteet: Brainstorm

torstaina, helmikuuta 05, 2009

ATOM    /