lauantai, syyskuu 26, 2009

Inspiroiva syksy (Uusin popoin!)

Tässä ollut hiljaiseloa. Tietokoneeni näppäimistö on rikki, joten kirjoittelu on tuskallista ja lähes mahdotonta. Kompuutteria on vain aivan mahdoton saada huoltoon, sillä se on ainokainen viihdeyksikköni tällä hetkellä. Sieltä soi muzat, pyörivät dvd:t ja levyt, sieltä seuraan uutiset ja blogit ja mitä ikinä. Nyt etenkin kuin jenkilässä on alkanut taas lempi showt pyörimään niin arki kulkee käsikädessä töiden ja niiden kanssa.

Nyt kirjoittelen, sillä olen sairaslomalla. Ei, sika ei iskenyt vaan joku ihme kurkkutulehdus. Kova on ollut kuume ja antibiootti sitten otettiin aseeksi korkeita tulehdusarvoja ja valkosoluarvoja vastaan. Olo on heikko ja maanantaina pitäisi (muka) olla työkunnossa. Saapi nähdä kuinka käy.

Mitä kuuluu?
Mulle ihan hyvää. Kesä meni vauhdikkaasti ja tuntuu, etten siitä kerinnyt lainkaan nauttimaan. Toisaalta, kaikenlaista silti tuli tehtyä. Elo-syyskuun vaiheessa pidin hurjat kaksi viikkoa kesälomaakin, jotka vietin portugalissa. Elämäni ekalla etelänlomalla (josta toinen viikko meni sairastellessa, how typical!) jossa sain elämäni ekan ihanan rusketuksen ja vaikka mitä. Suren katson kuinka rajat alkavat sulautumaan pois ja kaipaan ihoa hellivää lämpöä. Helteet meni kesällä tietysti tavan mukaan töissä.

Muuten ei oikeastaan kuulu kummempia. Jotenkin aivot surruuttelee muutosta. Puhdistan asuntoa vaatteista, lehdistä ja muusta turhasta. Myyntiin vaan. Kuntoilen, lenkkeilen ja yritän taas palata harrastamaan (tähtitiede mm.) ja ihan oikeasti viettämään ystävien kanssa aikaa - joista suurinosa kyllä muuttanut pois tai järkeilee elämää eri vaiheissa. Eka lähti tampereelle jossa tuli kyläiltyä hetki sittne. Ihana paikka. Emmi ja Juho muutti Lontooseen. Raisa ja Anna Sheffieldiin. Simo onneksi sieltä jo palasi ja pitäisi työntouhun keskeltä ottaa ja nähdä häntäkin. Töissä menee niin lujaa, että oikeastaan muuhun ei pysty. Sitten kun ei ole mitään "elämää" niin vapaalle ottaa vaan lisää töitä. Kotonani en viihdy. Pitäisi vaan ottaa niskasta kiinni, siivota ja alkaa järjestelemään itselleen ilmaa. Suunnitellut olen kovasti myös ulkomaille lähtöä...noin niinko töihin. Eka vain pitäisi saada finanssiasiat täällä päin kuntoon. Haluan kohti parempaa minua. Parempaa järkevää vastuullista elämää. Puolitoista vuotta olen surrut ja möhkytellyt. En jaksa enää. On annettava elämälleni mahdollisuus vielä kun se on mahdollista...

Se ensinäkin alkaisi jo siitä, että uskaltaisin hammaslääkäriin. Suurin sairaalloinen tyhmä pelko joka on ajanut siihen pisteeseen, että kestän järkyttävää kroonista elämänlaatuani musertavaa kipua joka helvetin päivä. Pää sanoo, että hyvä nainen mene lääkäriin. Sitten kun ollaan siinä ajanvaraus pisteessä niin paniikki ja fobia ajaa kaiken yli. Se on ihan PÖLÖÄ. TIEDÄN!

Kesällä olen viettänyt "vapaita" Paattisilla porukoiden uudella talolla. Siinä on mukava puutarha, rauhaa ja ei tarvitse kuunnella naapureiden keskusteluja ja levyhyllyä läpi joka päivä. Keskusta-asumisessa on puolensa ja niistä paperiseinät ei ole välttämättä se positiivinen. Olen rakastanut täällä oloa.
Olen lukenut viime aikoina ihan järkyttävän paljon. Dekkareita - etenkin pohjoismaalaisia. Mankellin Wallander on raivannut hassulla tavalla tiensä sydämmeeni ja nyt olen lähes kaikki leffatkin toljottanut...Tässä sairastaessani olen katsonut jo viisi ja kohta ajattelin jatkaa. Portugalissa jengi naureskeli kun kaikki ajat jotka otin arskaa tai istuskelin jossain ahmin kirjaa.

Portugalista puheen ollen. Lenkkari friikki mussa otti totaallisen yliotteen. Kolleegani joka on ollut vaihdossa kyseisessä maassa varoitteli, että kenkä friikille se on ihan mahdoton mesta. Kengät ei maksa mitään. Koska olimme just siinä ajankohtaa kun alet olivat alkaneet kengät eivät maksaneet edes sitä...Ostin siskolle kahdet, itselleni muutamat balleriinat ja ja...(Osalla daameista reissusta tuli mukaan 11 paria!)

Lissabonissa vahingossa kävelimme sisään streetwear liikeeseen nimeltään LAB. Paikka oli tosi Posh ja siellä oli megatsu alennukset. Yläkerrassa oli hylly täynnä hajapareja Baby Phatin kenkiä joita olen yleensä katsonut vinoon, mutta nyt sytyin...ehkä siksi, että tarjous houkutteli. Mitä enemmän osti sitä halvemmat olivat. Ja sääli, että suurinosa oli UPEITA mutta liian pieniä. Nämä tarttuivat mukaan muutamalla kymmenellä eurolla.


Ihanat. Hyllyssä oli auttamattoman liian pienet NÄMÄ jotka teki mieli ottaa vain koska ne oli niin somat. Mutta keräsin itseni kuin nainen. Nainen! Ostin toiset myös - enemmän hiphop sneaker pumpsit, jossa paksu pohja, ihanat kävellä, hi topsit strapeillä yms. En vaan löydä mistään kuvaa...
Sesimbrasta yhdestä surffiliikeestä jostain laitakadulta tarttuivat mukaan Niken skeittisarjan Nike 6.0 Air Mogan Mid kauniina värikoktailina. Just as made for me!


Sääli vain, että myöhemmässä käytössä toinen kenkä hankaa niin saatanasti. Kiitos intin on oikea jalkapöytä ihan ihme mallinen niin jotkut kengät eivät vaan istu siihen. Pitää ajaa väkisin sisään. IHANAT!
Mutta sitten super super aarteisiini, jotka hyppäsivät silmilleni WESCin liikkeessä Lissabonissa. Siellä oli perähuone pullollaan Addun, Niken, Ciscan, DCn yms. kenkiä ja pöytä täynnä moisia eri malleja muutamilla kympillä. Hyllyllä päkitti kuitenkin himmeen upeat Adidaksen ECSTASY HI Metallic kulta ja hopea pohjaisena. Koko oli miesten joten naurahdellin kysyin myyjältä (Joka oli portugalilainen kopio vanhasta Dynamo kollegastani joka yhä jaksaa naurattaa aina kuin häneen törmään...pitäisi varmaan kertoa.) jotta löytyskö pienempää. Kun sanoi, että joo niin parahdin. Hän ilkeästi hymyillen katosi varastoon ja toi käydellisen 36 3/4 parin.


Vaikka olikin "kallis" (Suomessa olisi kyllä tuplahintainen.) niin olen suuremmoisen tyytyväinen. Ne ovat NIIN KAUNIIT. Ja mä rakastan. Ja palvon. Ja rakastan. Harmittaa vain, ettei tullut mukana noita sinisiä nauhoja vaikkakin pidän enemmän hopeista. Täydellisimpiä kenkiä saa hakea. Parhaat jalassa, kauniit, mun värit...kaikki. Olen liikuttua kyyneliin tässä niitä kehuessanikin. Kuinka voi olla jotain noin somaa? En tiedä.

Sairaslomalla on liikaa aikaa ja nytkin roikun huuto.netissä ja ebayssä katselemassa kenkiä ja mitä ikinä. Älä huuda - kieltoni on kuume houreissa alkanut rikkoontua, mutta mitäs nyt jostain vintagepopoista saksasta joissa lähtöhinta pari euroa...saahan sitä kokeilla? Heh?

Okei. Laitan Wallanderiksi sitten varmaankin. Tiedossa ulkoasun uusintaa jahka saan jostain Photoshopin. Kesätunnelmia. Kaikkea kivaa. Ja lisää sniikkerishittii. Mä olen mennyttä kalua. So help me Jesse.

Kuvat: täältä, täältä ja täältä.

Tunnisteet: Adidas, Brainstorm, Duuni, Loma, Nike, Sneakerit, Syksy

lauantai, syyskuu 26, 2009

ATOM    /