torstaina, tammikuuta 17, 2008

Y plus X on yhteensä ?

on se nyt vittu et pitää laittaa tähään AIKAAN kun pomo tietää MISSÄ kunnossa olen, että "kah varmaan unohtanut kertoo mutta ei kai se mitään saat nyt tietää et sul sitte tänää töitä 21.30."
Anteeksi, mitä?
Räjähdän viestillä takaisin, että joo kiva nyt saada tietää ja eikös henkilön X pitänyt tulla ja että en ole kyllä kauhean kunnossa töihin, että ongelma on tosiaan. "No kai sitten se henkilö X sitten tulee."
KUITENKIN; tässä vaiheessa vastuuntuntoisena raivokkaana dooriksena olen jo pistänyt kahdelle ihmiselle viestiä (joka ei minulle kuulunut laisinkaan, mutta olen niiiiiin vastuuntuntoinen että sattuu!) - edellä mainitulle mr. X:lle ja vielä tuntemattomalle kollegalleni mrs. Y:lle. Vastaus tulee heti -> X kertoo, ettei tee enää viikko vuoroja ja juuri on pomo laittanut että lienen se olikin sitten X joka menee töihin. Eli ei siis mene. Helvete. Y laittoi juuri viestiä, ettei onnistu. Että näinnikkää. Aaltoja.
Kollegani taas oli kanssani laivalla ja ei todellakaan YHÄ vieläkään vaikka viimeisen kerran oksensin tiistai / keskiviikko yöllä niin halua minua lähellekkään töissä. Ja itse olen mielestäni yhä niin heikossa hapessa, että alkaa vasta hiljalleen elämä voittaa. Aamulla oli ihan maailmanlopun olo, nyt alkaa todella hiljalleen tuntua paremmalta (ja on oikeasti ihmisten oikeasti nälkä). SILTI! En varmaankaan ole työkunnossa jos matka keittiöstä sänkyyn on jo aika raskas. Mää en jaksa. Pitääks mun aina. On se niin väärin. Ähyy yhy myhy.

Alkaa työssäoppimisjakso (viisi viikkoa) Mamissa maanantaina. MÄ OLEN NIIN ONNELLINEN. Ja pelottaa. Ja hirvittää. Ja pelottaa. Ja ressaa. Ja mitä mä teen. Tihihih. Kamalaa. Olen ihan paska. En edes muista miltä lautaset näyttää. Olen fyysisesti ihan rikki. En osaa en kykene yhy yhy. Toisaalta en malta odottaa kaikkea sitä uutta mitä opin ja haha sitä kaikkea mitä mokaan APUA saan selkääni. APUA. AERGH.

Voi JEESUS, kylläpäs elämä on kivaa. Päässä helisee. Hmm. Pitäiskö sitä juhlia ja repästä -> käydä suihkussa ekaa kertaa sitten sunnuntain, vetää kamppeet päälle, kävellä nurkan taakse kauppaan ja takaisin. Maitohappobakteerijuomat rokkaa sanon minä. Huomenna matkailumessut. Mää en malta oottaa. Pitänee hankkia jostain rullatuoli. Eivaan.
Sitten lauantaina Töitä. Sunnuntaina Big Band harkat ja maantaina sitten tadaaa...

Eilen sain kukkia. Makasin sängyssä ja joku tuntematon soitti. En vastannut. Soittipa uudestaan - vastasin sitte. "Se ja se kukkakauppa tässä, teille olisi kukkalähetys. Olen etuovenne takana ja en tiedä tätä koodia." Hömisin jotain koodia, väärin tietty kun olin aika koomassa. Lopulta puska oli sitten apujoukkojen myötä sylissäni ja olin aika hämilläni, että kukapa nyt tälläisiä teheh, onko minulla joku salainen ihailija...
Kortissa oli "Terkkuja seelannista." etc for my own eyes only. Rakas enkeli Eka oli jonkun internettikukkapalvelun kautta pistänyt paketit mulle ja siskolle. Oli aika hölmönä. Lempikukkia vielä - pinkkejä liljoja ja pinkki gerbera ja muutama oranssi gerbera....KAUNIS. Pistelen kuvaa tässä joku pv...Snifff. Ihania. Rakastan kukkia. Kiitos rakas Eka. <3

torstaina, tammikuuta 17, 2008

SIIS AVAUTUMISTA NIINKO

Voi helvet. Sain vatsaflunssan matkalla laivalla. Joten se siitä ristelystä -> näin hytin ja puhuin norjaa kahdesta päästä pönttöön. No, ma oksensin yhä ja tiistaina. Eilen pysyi ruoka sisällä mutta oli todella huono olo. Nyt söin vähän aamulla ja tuli IHAN hirveä olo. Nieleskelen tässä ja yritän keskittyä johonkin muuhun. todella heikko happi. Miten joku tauti voi kestää...Ja huoh huoh huoh.
Onneks on Mythbusters season 6 opening episode 1 - James Bond special ja mustikkakeittoa.

torstaina, tammikuuta 17, 2008

perjantaina, tammikuuta 11, 2008

pitäisi laittaa kukat uuteen multaan. Huutavat juurineen tilaa kuten omistajansakin. Nuha vilustuminen on jälleen siinä pisteessä (joka vuotinen homma nääs eiku niisk), että eilen yölä tänä aamuna töistä tullessani niistin ja tulppa aukesi. Veri tulppa. Sitten sitä tulee kuin esterin tuota takamuksesta ja ei auta rukoukset ja avemariat. Juuri kun luulet, että se on ohi ja niistät kuivuneet setit keuhkoistasi se alkaa jälleen. Ei mitään tip tip settiä vaan niagara goes veri nenästä. Heikoin jaloin tepastelin masentuneena ja särkyisenä sänkyyn ja pohdin. Totesin, että viisaampaa on levätä kuin nukahtaa ja samantien nousta sängystä kouluun mörisemään flunssa äänellä ja nollailemaan. Vaikka sekin on kivaa. Koulu on kivaa. Hyviä tyypei. Oppimista.

Jotenkin vaatinut olla yksin. Haluaa olla yksin aatoksiensa kanssa. Seurassa yksin. Töissä eri homma, sieltä jotenkin saa energiaa. Ko se on niin hyvää possea.

Sydän säryissä positiivisinta on se, että nykyään ne jo tuntuu joltain. Ennen sitä blokkasi tunteet jonnekkin ja painoi vaan eteenpäin. Toisaalta joskus en varmaan tainnut oikeasti tuntea hirveästi yhtään mitään. Nykyään sata kertaisesti ja äärimmäisesti, mustavalkoisesti ja intohimoisesti. Parempi palaa täysilä kuin haihtua pois. Sillä toisaalta, mitä ikinä minulta otetaan pois on olemassa kauneus ja asiat joita rakastan. Hetket.
Jollain tapaa syvä itsensä kanssa oleminen on välillä säälittävän hienoa. Mennä yksin ravintolaan syömään. Mennä yksin elokuviin. Mennä yksin baariin istumaan. Tein sitä aikoinaan todella usein. Taas huomaa olevansa siinä pisteessä elämää, ettei sitä pysty tekemään. Pitäisi pakottaa itsensä.

Yksi yö tässä mietin kaikenlaista kun en saanut unta. Silmät kiinni, sydän hakkaa hurjana, asentoa ei löydy ja ihanat uudet flanellilakanat (joita olen toivonut saavani sitten edellisten hajottua muutama vuosi sitten) painavana ja äärettömän raivokkaan kuin kissanpehmeänä iholla (OIKEASTI VITTUUN SILKKILAKANAT SANON MINÄ!) työn väsyttämää ruhoani hellien...Mietin kaikkea ihanaa. Esimerkiksi flanellilakanoita. PINKKIÄ ipodiani. Kaatonokasta tulevaa kaunista noroa. Sitä, kun asiakas pyytää jotain fancy drinkkiä ja teet moisen ja se ilme olemuksessa kun se asetetaan eteen. Työkavereiden kanssa jaettu nauru. Tyhmät ideat teloa itseään (ja ansaita lisänimi "Raivo") mutta huomata vain nauravansa. KUN SAA TAKAISIN VUODEN PUOLITOISTA LAINASSA OLLEEN ÜBER HARVINAISEN LARS VON TRIERIN TUPLA BOXIN RIGET SARJASTA - lapsi palaa kotiin, Äiti itkee. Kun saa uuden kaverin. Stigan ulkoiluttaminen. Lapsellisuus. Kirja. Miehen katse. Inspiroiva kollega. Jätelava löytö. Uudet lenkkarit!! Hullaantuminen. Raivokas ilo. How I met you mother sarja. Pinaattipasta. Päin helvettiä tehty margarita (johon oli laitettu pohjalle mansikka siirappia). Ikävä ystäviä kohtaan. Nettikamera ja skype.
Myin omat ihanat Reebokin classic malliset kasari popot työkaverille. Siskolta sain ostettua Ihanat Adidaksen top ten low sleekit.

Näih. Oih. Ihanat. Vielä kun sais sitten reebokin freestylerit valkoisena, mustana tai hulluna neonvärinä niin rakastaisin maailmaa syvästi. Myös vanhojen puman retro SKY kasari kenkieni tilalle ottaisin heti jottai. Joo-o.

Nyt lisää kahvia. Aatos katkes. sitte kauppa ja ruokaa.

perjantaina, tammikuuta 11, 2008

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Katsokaas...tuossa murjoin silmäkulmaani uutena vuonna ihan mustelmille asti. Nyt sitten kaksi päivää kun vielä aika hellänä niin on elohiiri vaikeuttanut elämää. Eka huvitti ja nyt kyrpii kun yrittää tehdä koulu hommia. Mut hei olen naama edellä kaikkialla. Huomenna jos säät sallii niin pulkkamäkeen ja tulen niin kovaa alas että EI MITÄÄ JÄRKEÄ. Ja teen lumienkelin. Ja heitän lumipallon. Ja olen aivan mahoton. Tai sitten istun ja valokuvaan muita.

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Itsetunto todella maassa, oikeasti. Ei ole ollut sitten teinivuosien näin olematon kuva itsestä. No ainakin nyt juuri tässä hetkessä. En kykene tuntemaan mitään. Ja ääriviivani ovat sitä varten, että ne vain revitään kahtia. Kaipaan aurinkoa.

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Pitkästä aikaa

Tässä on aikaa kun viimeksi kirjoitin. Kaikenlaista tapahtunut. Koulussa atm...Käydään ruokalistan suunnittelua läpi. Väsyttää. Eka koulupäivä pitkästä aikaa. Ihan mukavaa. Kurkku kipeä, sattuu niellä. Kova jano. Kahvia tekisi mieli. Yöllä en saanut unta sillä olen sekoittanut rytmini totaallisesti. Nukuin todella huonosti. Ehkä jotain 45min totaallisesti yhteensä. Olin vetänyt hullut karkkipopparipastaherkkuöverit. Katsoin kahteen aamulla How I met your motheria. Siitä on tullut niin jäätävä addiktio, että! Pakko katsoa triljoona jaksoa per päivä. Aivan mielettömän hauska ja verbaalisesti lepposa sitcomi.

Huoh mitäpä tässä on tehnyt (Opettaja selittää edessä "suositelkaa näitä tuotteita sillä näissä on hyvä kate..") viime aikoina?
Töitä.
Käynyt kajjaanissa viettämässä joulua.
Palanut turkuun tekemään töitä.
Välipäiviä en muista, kattelin varmaan leffoi ja tein töitä.
Lailai. Elämä? Mutta hei, ollut ihanaa. Vaikka päivä seuraa toistaan niin ollut hienoja systeemejä. Hetkiä musiikin kera. Hiljentymistä. Ruokaa ruokaa ruokaa. Hyviä juttuja, naurua ja hauskanpitoa. Päässä surisee ja haluaa hiljentyä itseensä. Mieli vie. Kaikki oikeasti ihan päin helvettiä (jotenkin.), mutta hei - souwhat.

Ikävä kotiin. Talon narina, maisemat. Rauha. Joulu oli todella hieno. Isä oli pistänyt omaisuuden ruokaan ja tehnyt sitä päivä kausia...Tuli neljä päivää ahdettua ja tissuteltua 24/7. Kaksoissiskon blogista löytyy kuvitettu entry kaikesta. Itekkin varmaan laittelen kuvia jahka tyhjennän kameraa - siellä Dynamon pikkujouluistakin. Joulusta. Uudesta vuodesta. Pitäisi hankkia jostain kuvankäsittelyohjelma tuolle kannettavalle. Ja tarttis kuitenkin sen oman pöytäkoneen ja kunnon ohjelmat...Prkl. Mistä moinen, kysyn vaan.

Oli mahtava uusi vuosi. Siitä kuvia later on. Oltiin koko työjengi (tosin minä ja muutama muu ehkä enempi) MERIROSVOJA! :D yarr. Mahtavaa. Mulla oli niiiin mahtava kostyymi. Ilta oli muutenkin lystikäs, eka Maukosen luona naamiasissa. Sieltä töihin ja lysti fiilis vaikka ite varmaan eniten innostunut koko helvetin kostyymisysteemistä. Aluksi riso kun jengi oli yhyyy noloa pukeutua. Sitten vedän hattu päässä kaikkialla jotta "Yarr!" Pidin hauskaa. Vähän juhlittiin kuplivalla töiden jälkeen vuoden vaihdetta ja tietysti piti saada vähän (lähes pullo) merirosvojen eliksiiriä eli rommia. Ei ole aikoihin ollut noin lystiä kyllä. Seuraavana päivänä semikoomassa katsomaan Orpokotia siskopuolen ja siskon kanssa. Itkin peloissani. Hieno elokuva. Olen saamari soikoon ollut niin pelossani avaamassa työpaikalla sen jälkeen. Vintillä kävin hakee jotain niin olin seota kun mietin, että dooris - mielikuvituksesi se vain!

Paljon aatoksia. Aivomyrsky on yhtä räntäsadetta ja auringonpaistetta toisensa perään vaihtelevasti. Koulussa kova kova kiire ja paljon hommia. On messuja hesassa, on töissä koulutuksia laivalla on sitä sun tätä. Päässä pyörii ihan muut aatokset ja tuntuu, ettei pysty keskittymään. Sitten tulee jotain kaikkea ja taas ihan mitvit. Kun pysyisi omien aivojensa perässä...

Mietin, että hakisko kouluun. Restonomiksi jos opiskelisi. Vai lähtisikö pohjoiseen tai lähtisikö down under. Sydän huutaa kokemuksia, sielu sitoutumista, vartalo seikkailuja ja ruumis rasvaa köyttä. Mut nyt välitunti...kahviaaa.

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

ATOM    /